Ääriviivaa säästelemätön Pirinen

Torstai, 20. Marraskuuta 2014 - 14:09
TEKSTI: Krista Kierikka
KUVAT:

Keltainen puutalo loistaa kilpaa syksyisten lehtien kanssa Herrainmäen laella Tampereen Tampellassa. Vuosien saatossa Tampellan konepajan jytinä on vaihtunut Villa Sakarin treenikämpiltä kantautuviin säveliin.

Tässä talossa sijaitsee myös tamperelaisen sarjakuvapiirtäjä-muusikko Ville Pirisen työhuone, jonka hän jakaa kahden muun muusikon Risto Ylihärsilän ja Alpo Nummelinin kanssa. Huoneen seinustat ovat kukkuroillaan kitaroita, bassoja ja kosketinsoittimia. Pöydällä on paperia ja tussikyniä.

Pirinen aloitti sarjakuvien piirtämisen alle kouluikäisenä.
”En osannut vielä kirjoittaa, mutta isäni tekstasi haluamani tekstit puhekupliin”, kertoo Pirinen.
Yläasteella hän innostui sarjakuvista tosissaan. Hänen mielestään sarjakuva on kertakaikkisen nerokas väline tarinoiden kertomiseen. Nerokkuus syntyy tekstin ja kuvan yhdistelmästä.
”Lukiessa täytyy ensin nähdä kirjainten yhdistelmä ja sen jälkeen ymmärtää, mitä se tarkoittaa. Kuva puolestaan potkaisee aivoissa ennen kuin sitä on kerennyt edes miettiä.”

DJ-hahmo voittamattomalla vinyylivaistolla

Ville Pirisen ja sarjakuvakäsikirjoittaja Pauli Kallion yhteistyö alkoi 1990-luvun alussa Tampereella, kun Pirinen teki ensimmäistä kertaa sarjakuvaa Kallion Suuri Kurpitsa -sarjakuvalehteen. Kalliolla oli myös idea DJ-sarjakuvahahmo Ornette Birks Makkosesta ja hän pyysi Piristä piirtämään tätä uutta sarjakuvaa.
”Kalliolla on selkeät käsikirjoitukset sarjakuviinsa: tässä ruudussa tapahtuu näin ja sanotaan näin, mutta minä saan hyvin vapaasti keksiä visuaalisen puolen.”

Kallio ja Pirinen ovat tehneet yhdessä jo yli kymmenen albumia Makkosen monenkirjavista seikkailuista.
”Niissä voi tapahtua vaikka mitä: muun muassa matkustetaan ajassa ja tavataan Elvis ja Kekkonen yhtä aikaa.”

Sarjakuva-albumien julkaiseminen ajoittuu syksyyn ja kevääseen. Uusin Pirisen ja Kallion albumi on Muddy Lee Makkonen heräsi tänä aamuna. Siinä on pääosassa Ornette Birks Makkosen velipuoli.

Teos julkaistiin syksyllä Helsingin sarjakuvafestivaalien aikaan. Ensi kevään Tampere kuplii -sarjakuvafestivaaleille tulee albumiuutuus Ornette Birks Makkonen sarjakuvasankarina. Siinä päähenkilö vierailee erilaisissa suomalaisissa sarjakuvissa ja kohtaa muun muassa Viivin ja Wagnerin, Kiroilevan siilin ja Muumit.

Ideasta ruuduiksi

Pirisen mukaan maailma on turvoksissa aiheita, joista saa jujun sarjakuviin. Ongelma on lähinnä päättää, minkä idean valitsisi toteutettavaksi.
”Mikä tahansa asia on älyttömän kiinnostava, jos sitä keskittyy vähäksi aikaa tutkimaan”, hän kertoo ja tarttuu pöydällä olevaan mustaan tussiin.
”Tällaiset tussikynät ovat tosi tylsiä, mutta voi olla, että jos näistä googlettaa tietoa, niin löytyy esimerkiksi taustatietoa näiden keksijästä.”
Pirisen mukaan aivan kaikessa on tasoja ja kaikki on purettavissa ainakin tieteelliseen näkökulmaan. Hän tutkailee kynää hetken.
”Tämäkin kynä on vain hiukkasten tanssia.”

Karun kulmikasta ääriviivaa

Pirisen sarjakuvahahmojen piirteet ovat useimmiten silottelemattoman karuja ja kulmikkaita. Hän havahtui tähän itse vasta joitakin vuosia sitten.
”Minulta kysyttiin, miksi kaikki piirtämäni tyypit näyttävät niin kärsiviltä. Sarjakuvien tarinoista tosin käy toivottavasti selväksi, etteivät hahmoni kärsi kaiken aikaa”, Pirinen kertoo naurahtaen.
”On kivaa piirtää kasvojen uurteita ja ilmeitä.”

Tällainen viivaa säästelemätön ilmaisu on omiaan tuomaan ilmeisiin lisää psykologista tarkkuutta. Tästä esimerkkinä on Pirisen tekemä Nyt-liitteessä ilmestynyt Tärkeitä asioita -sarjakuva. Sen hahmot esiintyvät kuusiruutuisissa sarjakuvastripeissä, joiden ruudut eroavat toisistaan pienin ilmeenmuutoksin.

Pirinen nimeää omiksi ikuisuussuosikeikseen amerikkalaisen underground-sarjakuvapiirtäjälegendan Robert Crumbin, ruotsalaisen sarjakuvapiirtäjän Joakim Pirisen ja saksalainen taidemaalarin Otto Dixin.
”Jos vertaan pelkistetyn siloista naamaa ja valuvaa hirviön naamaa, niin jälkimmäinen näyttää aina kiinnostavammalta.”

Kulttuuri kulkeutuu marginaaleista valtavirtaan

Pirisen mielestä maailmassa ja elämässä ei olisi mitään järkeä ilman kulttuuria.
”Ihmisyyteen liittyy syvästi se, että tehdään muutakin kuin pelkästään hengissäpysymisen kannalta välttämättömiä asioita. Ihmisyys alkaa siitä, että aletaan kikkailla kulttuuria ympärille.”

Hänen mielestään kulttuurista säästäminen näinä vaikeina talousaikoina on surkeaa ja väärin. Se kostautuu myös niille, jotka ovat siinä uskossa, että heitä ei kulttuuri kiinnosta.
”Omaehtoinen pientekeminen on aina löytänyt kanavansa myös nyky-Suomea vaikeammissa oloissa, koska ihmisillä on sellainen tarve. Kaikki kiinnostavat ilmiöt lähtevät marginaaleista ja ne omaksutaan hiljalleen valtavirtaan.”

Tampere on eläväinen ja virkeä kulttuurikaupunki Pirisen makuun. Innokkaat kulttuurintekijät tarvitsevat kuitenkin tiloja ja ympäristöjä, joissa he voivat toteuttaa visioitaan.
”Minun näkökulmastani yhteiskunnalla olisi varaa mieluummin ylläpitää tällaista toimintaa kuin koko ajan vaikeuttaa sitä. Esimerkiksi Hirvitalon voisi antaa toimia Pispalassa.”

Taiteella elää

Kulttuurialan freelance-yleispuuhastelulla voi elää, kunhan sieltä täältä tulee pieniä puroja.
”Minun ei ole tarvinnut mennä niin sanottuihin oikeisiin töihin, vaan olen voinut elää jo 41-vuotiaaksi tekemällä muita kiinnostavia asioita.”

Kuvataiteen ohella Pirinen toteuttaa itseään lukuisissa bändeissä. Yleensä hän soittaa kitaraa, bassoa tai kosketinsoittimia.
”En oikeasti osaa soittaa mitään soitinta, mutta en ole antanut sen häiritä. Minulla on onneksi soittokavereita, jotka ovat teknisesti taitavia.”

Hän on juuri ostanut kirpparilta vanhat urut sadallaneljälläkympillä.
”Sain raahattua ne tänne treenikämpälle. Täytyypä perustaa joku urkuprogebändi.”

Siirrymme suureen huoneeseen, jonka katossa roikkuu sarja värikkäitä hehkulamppuja. Vain muutamaan niistä syttyy valo. Lattianrajassa lepää katkenneita rumpukapuloita ja kauhtunut tennaripari vailla nauhoja.

Pirinen napsauttaa Farfisa Partner 16 Lido -urut päälle ja pian Villa Sakarissa kaikuvat jyhkeät italialaisvaikutteiset kauhuprogesoundit. Rock on.

 

Ville Pirinen

  • Syntyi 16.10.1973 Kiteellä.
  • Ensimmäinen julkaistu sarjakuva-albumi on Ornette Birks Makkosen täydelliset seikkailut (Jalava 1995).
  • Valmistui kuvataiteilijaksi Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulusta vuonna 2001.
  • Piirtää sarjakuvia, levyjen kansikuvia ja kuvituksia lehtiin.
  • Opettaa sarjakuvalinjalla Oriveden opistossa.
  • Musisoi muun muassa yhtyeissä Grillin’ Willie and the Vegetarians, Steel Mammoth, Devil Box, Seremonia, Garfield Steel ja Ville Pirinen Combat School.
Tussilla piirtäessä sarjakuva valmistuu sitä mukaa kun viivaa piirtää paperille.
Pirisen mukaan psykedeelistä punkkia osaa soittaa kuka vaan, kunhan tarttuu instrumenttiin.
Pirisen sarjakuvia alettiin julkaista 1990-luvun alussa pienkustannelehdissä. Siitä lähtien hänen kuvituksiaan on nähty monissa lehdissä ja levynkansissa.

Juttu on julkaistu tässä lehdessä

katse 2-2014

Päähenkilö Ville Pirinen

Katse 2/2014

Päähenkilö

Haukan katse

Teemu Markkula pakenee todellisuutta musiikkiin.

”Minä rakastan sinua” on huono lause

Keijut ja enkelit saavat väistyä kauhakuormaajien ja lampaanpapanoiden tieltä, kun Archie Ahola suoltaa ronskeja rakkausrunojaan.

Pää edellä

Taiteilija Ninni Luhtasaari tekee mitä haluaa. Luomisen vimma ei jätä sijaa epäröinnille. Hävetä ehtii jälkeenpäin.

Sirkustempuilla tasapainoon

Sirkustaiteilija Jenni Pylkkäselle sirkus ei ole vain teknistä täydellisyyttä.

Sanni Seppo ei halua arvioida kehittymistään taitelijana. Hänen mielestään sen voi jättää muille.

Valokuvataiteilija rakastaa ihmistä ja luontoa

Valokuvataiteilija Sanni Seppo rakastaa metsää ja vihreää. Kesällä Kangasalla nähdään taiteilijan palstaviljelyä käsittelevä näyttely.

Karoliina Korppoo haluaa olla vapaa-ajalla luova.

Kissanainen peliohjaimessa

Karoliina Korppoo, 31, on tamperelaisen Colossal Order -pelistudion suunnittelija, joka rakastaa pukeutumista ja viettää vapaa-aikansa kirjoittaen...

Reportaasin renessanssi

Touko Hujanen menee paikkoihin ja katsoo, mitä niistä löytyy. Sitten hän harhailee ja höseltää. Tästä kaikesta syntyy Uuden Maan Sanomat.