Haukan katse

Maanantai, 12. Maaliskuuta 2012 - 12:00
TEKSTI: Moona Klemola
KUVAT:

Tampere merkitsee Teemu Markkulalle ”hyvää menoa ja meininkiä sekä hyviä ihmisiä”. Markkula muutti Riihimäeltä Tampereelle opiskelemaan vuonna 2007. Hän kotiutui nopeasti keskustan tuntumaan, vaikka koulu sijaitsi Virroilla. Maata kiertävälle muusikolle on tärkeää, että on pysyvä paikka, mihin keikoilta voi palata. Perinteisen jääkiekkokysymyksen vastausta laulaja joutuu hakemaan lapsuudesta: muistikuviensa mukaan hän kannattaa Tapparaa.

Tampereen kesässä parasta ovat Markkulan mielestä kesäyöt, uimarannat ja jäätelötehdas. ”Suosikkimakuni on rommirusina. Maistelen yleensä kaikki jäätelöt läpi, ja jos löydän uuden maun, otan sitten sitä”, mies naurahtaa. Parhaiten Mansen kesistä ovat jääneet mieleen öiset uintireissut Pyynikillä. Hienoimmaksi kesäpaikaksi laulaja nimeää Pispalan. Tapahtumarikkaan kaupungin valikoimasta hän poimii ykkösiksi Telakan heinäkuisen Savulohirockin ja hieman syksymmällä järjestettävän Monsters of Pop -musiikkitapahtuman. ”Ei tule kyllä mieleen mitään, mitä Tampereen kesästä puuttuisi”, Markkula tuumii.

Hämybluesia ja psykedeliaa

Death Hawks -yhtyeen laulajan ja musiikin monitaiturin kesä on kiireinen. Oman bändin ja muiden kokoonpanojen kanssa keikkailu sekä työt kamarimusiikkifestivaalilla rytmittävät nuoren miehen suvea. ”Töitä pitää tehdä, ei voi jäädä paikalleen”, Markkula toteaa. Viime vuonna hän ei ehtinyt lainkaan sukunsa mökille, mutta toivoo tänä kesänä löytävänsä aikaa myös rentoutumiselle. ”Minulla on kova hinku pysähtyä edes hetkeksi nauttimaan kesästä”.

Pitkälti itseoppineen muusikon uravalinta on ollut selvillä 14-vuotiaasta asti. Musiikin teknistä puolta ja teoriaa Markkula opiskeli viimekeväiseen valmistumiseensa asti Tampereen ammattikorkeakoulun äänen ja musiikin koulutusohjelmassa. Sen lisäksi hän on ottanut vain muutamia kitara- ja saksofonitunteja. Musikaalinen mies ei osaa sanoa, kumpi on hänelle tärkeämpää: levyttäminen vai esiintyminen. ”Niistä saa erilaiset kiksit, mutta molemmissa on parhaimmillaan se musiikin voima”.

Säveltäminen ja sanoittaminen ovat Markkulalle pakoa todellisuudesta. Hänen mielestään hyvä biisi vaatii syntyäkseen sopivan mielentilan ja hieman mystiikkaa. Inspiraationsa mies ammentaa muun muassa mielenkiintoisista persoonista, paikoista, tilanteista ja taruista. ”Suosikkiääneni on ukkonen. Sitä jylinää voi kuulla myös meidän soundissa”, hän kertoo. Death Hawks on esikoisalbumillaan Death & Decay hurmannut niin keikkayleisöt kuin kriitikotkin. Hetken hiljaisuuden jälkeen nokkamieheltä löytyy varsin tyhjentävä kuvaus yhtyeen musiikista: ”Se on vaarallista ja rouheeta jytää, hämybluesia ja psykedeliaa”.

Kutkuttavan vaaran tunteen ja mystisen äänimaiseman lisäksi yleisöä kiehtoo yhtyeen habitus. Etenkin kiharatukkaisessa ja sinisilmäisessä Markkulassa on karismaa, joka huokuu hänen koko olemuksestaan. Mies tuntuu koko ajan olevan hyvällä tavalla omissa maailmoissaan. Hänessä on jotain vastustamatonta ja tavattoman kiinnostavaa.

Intuition perässä

Markkula elää hetkessä ja seuraa vaistojaan, mutta ei heittäydy täysin virran vietäväksi. ”Mä olen vähän sellainen ihminen, että en tee suunnitelmia puolta vuotta pidemmälle. Se on sellaista kontrolloitua intuition seuraamista”, hän
muotoilee.

Seuraavaksi miehen tavoitteena on tietenkin tehdä lisää musiikkia. Death Hawksin kanssa on tarkoitus julkaista toinen levy ja laajentaa keikkakarttaa. Haaveistaan hän ei osaa kovin konkreettisesti kertoa. Hetken pohdittuaan hän kuitenkin esittää musiikkiin liittyvän unelman: ”Sellainen haave kyllä on, että oman musiikin avulla pääsisi joskus käymään vaikka Argentiinassa”.

Juttutuokion jälkeen solistin on aika asettua kameran eteen. Karismaattinen pörröpää flirttaa kameralle vakuuttavasti, eivätkä edes studion kaatuilevat seinät saa hänen intensiivistä katsettaan herpaantumaan. Hieman ennen kuvausten päättymistä muusikko kuitenkin huikkaa kuvaustiimille hieman huolestuneesti: ”Ysiin mennessä meidän pitää sitten olla valmiita, sieltä tulee Scott Walker -dokumentti telkkarista”.

Juttu on julkaistu tässä lehdessä

Katse 1_2012 kansikuva

Tamperelainen kulttuurilehti

Katse 1/2012 tamperelainen kulttuurilehti. Katseen neljä kantavaa teemaa ovat kuva, sana, keho
ja ääni. Kansijuttuna Teemu Markkulan Death Hawks -yhtye.

Päähenkilö

”Minä rakastan sinua” on huono lause

Keijut ja enkelit saavat väistyä kauhakuormaajien ja lampaanpapanoiden tieltä, kun Archie Ahola suoltaa ronskeja rakkausrunojaan.

Pää edellä

Taiteilija Ninni Luhtasaari tekee mitä haluaa. Luomisen vimma ei jätä sijaa epäröinnille. Hävetä ehtii jälkeenpäin.

Sirkustempuilla tasapainoon

Sirkustaiteilija Jenni Pylkkäselle sirkus ei ole vain teknistä täydellisyyttä.

Ääriviivaa säästelemätön Pirinen

Ville Pirinen elättää itsensä taiteella. Hänestä sarjakuva on nerokas väline tarinoiden kertomiseen.

Sanni Seppo ei halua arvioida kehittymistään taitelijana. Hänen mielestään sen voi jättää muille.

Valokuvataiteilija rakastaa ihmistä ja luontoa

Valokuvataiteilija Sanni Seppo rakastaa metsää ja vihreää. Kesällä Kangasalla nähdään taiteilijan palstaviljelyä käsittelevä näyttely.

Karoliina Korppoo haluaa olla vapaa-ajalla luova.

Kissanainen peliohjaimessa

Karoliina Korppoo, 31, on tamperelaisen Colossal Order -pelistudion suunnittelija, joka rakastaa pukeutumista ja viettää vapaa-aikansa kirjoittaen...

Reportaasin renessanssi

Touko Hujanen menee paikkoihin ja katsoo, mitä niistä löytyy. Sitten hän harhailee ja höseltää. Tästä kaikesta syntyy Uuden Maan Sanomat.