Hullut ja rohkeat

Keskiviikko, 27. Marraskuuta 2013 - 16:35
TEKSTI: Vilja Pursiainen
KUVAT:

Suutariopiskelijat perustivat kenkäpaja Pihkan Tampereen Lielahden tehdasalueen perukoille opettajien ja kavereiden epäilevästä suhtautumisesta huolimatta.

Kaiken muutti työharjoittelu Englannissa. Sikäläisten kenkäpajojen ihana ilmapiiri hurmasi  Veera Markkasen ja Maisa Salosen. ”Tuollaista kun voisi tehdä Suomessa”, he haaveilivat. Valmistumiseen oli vielä puoli vuotta, mutta idea Pihkan perustamisesta alkoi itää.

”Kun kävimme katsomassa tätä tilaa viime talvena, tiili rapisi seinistä, ja oli todella kylmä”. Sitten lehdestä löytyi ilmoitus, jossa vanha pappa myi kengäntekokalustoa. ”Nyt tai ei koskaan”, Salonen kuvailee tunnelmaa.

Pihkan valttina on kotimaisuus, ekologisuus ja eettisyys. Ominaisuuksia, jotka ovat kadonneet kengänteosta samalla kun tuotantoa on siirretty Aasian hikipajoihin. Yhden mittatilauskenkäparin tekemisessä on jopa 200 erilaista vaihetta ja aikaa siihen menee kolme työpäivää.

Menestys on yllättänyt nuoret suutarit. Pajasta on tehty juttuja Me Naisiin ja Ylelle. Muutama kauppa myy jo Pihkan laukkuja, koruja ja kenkiä. Suunnitelmissa on järjestää kengäntekokursseja, jo pidettyjen nahkalaukkukurssien lisäksi. Pajalla on järjestetty nahkalaukkukursseja, ja seuraavaksi vuorossa on kengäntekokurssi. “Meillä on kauheasti ideoita, mutta kaikkea ei pysty heti toteuttamaan.”

Markkanen ja Salonen uskovat vakaasti pieneen pajaansa. ”Välillä mieleen hiipi ajatus, että ollaanko me hulluja. Nyt työ on alkanut rutinoitua ja olemme päässeet pahimman yli, kertoo Salonen.

Kengäntekijät tahtovat tulevaisuudessa palkata työntekijöitä.  Ja jäädä Tampereelle. Miksi? ”Tää on ihana!”.

 

Kenkäpaja Pihka

Nuorten suutareiden kenkäpaja Tampereen Lielahdessa.

Valmistuivat viimeisten joukossa Tampereen ammattiopiston keväällä 2013 lakkautetulta jalkinealan linjalta.

Keskittyy ekologisten ja kestävien kenkien ja asusteiden valmistamiseen.

Herättänyt huomiota mediassa ja muotipiireissä.

Henkilö

Muille maille aikanaan

Vaatesuunnittelija Antti Asplundin ensimmäinen mallisto julkaistiin loppuvuodesta 2006. Suomi on Asplundille jo tuttu leikkikenttä, mutta...

Kuusi päivää, seitsemän yötä

Takana reissuja Suomessa ja ulkomailla, lukuisia katsottuja esityksiä, palavereita ja sopimuksia. Taiteellinen johtaja Mikko Kanninen...

Ovi auki kirjakauppaan

Hämeenpuiston vilinä jää ohuen lasin toiselle puolen.

Istuva ihminen

Sini Ilvonen Kokemäenjoen rannassa Huittisissa.

Kirjailija Harri István Mäki

Työn sankari

Kirjailija työssään.

Toimittaja Kaisa Iivonen vetää visoja.

Tieto tuo tuopin

Toimittaja Kaisa Iivonen vetää visoja.

Jan Jwan Kurimi

Taide syntyy tunteesta

Jan Jwan Kurimin kanvaasilla Syyria kohtaa Suomen.

Simo Ollila asuu Annikin korttelissa.

Tapahtumia talkoohengellä

Simo Ollilalle Annikin Runofestivaali on elämäntapa.

Sairaanhoitaja Anna Järvinen

Kätilöopiskelija

Janne Viinasen studiokuvauskurssilla kuvattiin esine ja ihminen. Anna Järvinen opiskelee kätilöksi Tampereella ja käy töissä Tipotien...

Ilman täyttää siipien havina, kun pulut lennähtävät tottuneesti ruokailemaan Veijon kämmenelle.

Hervantalainen 2015

Hervantalainen Veijo Rantala tuntee Ahvenisjärven eläimet.

Hervanta 2015

Hervantaa 2015

Ihmisiä Hervannassa syksyllä 2015.

Hervanta 2015

Miltä näyttää Hervanta syksyllä 2015?

Kuvat on otettu studiokuvauskurssille, jossa tehtävänä oli kuvata henkilö ja hänelle tärkeä esine.

Laura ja puputossut

Laura ja uudet, hienot ja hohtavat tennarit.

Kirjat toimivat Paulin asunnon sisustuselementteinä.

Paulin vino pino

Pauli toi studiolle kotinsa tärkeimmän sisustuselementin.

Sami Sänpäkkilä

Analogiaikuinen

Tamperelainen Fonal Records -levy-yhtiö on pysytellyt pinnalla jo 20 vuotta alan kurjasta tilanteesta huolimatta.

Parrakas runotyttö

Mokoma-yhtyeen laulaja Marko Annala on nyt myös kirjailija. Hänen esikoisromaaninsa julkaistiin maaliskuussa.

Dokumentaarisuus on täällä

Kuvajournalistin repertuaariin kuuluu yhä useammin liikkuva dokumentaarinen kuva. Lyhytdokumentti on vahva väline, mutta se ei syrjäytä valokuvaa...