Kaupunki kuuluu kaikille

Torstai, 20. Marraskuuta 2014 - 13:12
TEKSTI: Ville Koivisto, Ella Kiviniemi
KUVAT:

Arkkitehti Jon Thureson haluaa luoda kaupunkitilaa, jonka asukkaat kokevat omakseen. Maria Mattila loi ränsistyneestä talosta kaikille avoimen ja kuluttamisesta vapaan paikan. Molempien mielestä maailman kotioven tuolla puolen tulisi muuttua. Mutta saako kaupungin vallata noin vain?

 

1. Mitä vapaa ja avoin kaupunkitila sinulle tarkoittaa?

Maria: Se merkitsee ihmisten perusoikeutta yhteisölliseen tekemiseen ja vaikuttamiseen tiloissa ja konteksteissa, joissa kapitalismilla tai esimerkiksi politiikalla ei ole mitään roolia. On tiloja, joissa ihmiset voivat toteuttaa itseään, kohdata toisensa ja luoda paikallista kansankulttuuria riippumattomassa ympäristössä, joka on hallinnasta vapaa, joka on rahasta vapaa ja joka sallii erilaisista lähtökohdista tulevat ihmiset.

Jon: Kaupunkitilan toki pitäisi olla vapaata ja avointa. En jättäisi kaupunkitilan avoimuutta siihen, että jokaisessa kaupungissa ja kylässä pitäisi olla kaikilla vapaa paikka, vaan jollain tavalla kaupungin pitäisi olla vapaata ja avointa. Tämä tarkoittaa ehkä sitä, että ihmisillä pitäisi olla oikeus käyttää kaupunkia ja käyttää sitä tilaa omiin tarkoituksiinsa. Ulkotilojahan löytyy. Puistot ovat hyvä esimerkki vapaasta ja avoimesta kaupunkitilasta.

2. Mikä avoimen tilan merkitys on kaupunkikulttuurille?

M: Ensinnäkin meillä on tarve sosiaaliseen kanssakäymiseen, ihmisten kohtaamiseen. Yhteiskunta automatisoituu, ja meiltä vähenee koko ajan se, että kohtaisimme toisiamme arjessa. Olen kokenut, että ihmiset hakevat läheisyyttä ja lämpöä ja ajatustenvaihtoa. Sellaisen tilan tarve on aivan ilmeinen, missä ihmiset voivat kohdata toisensa ilman, että kohtaaminen perustuu siihen, kuinka paljon pystyy kuluttamaan. Tarvitaan kehys, joka antaa luvan kohtaamiselle.

 J: On tärkeää, että ihmiset kokevat tilan omaksensa. Jos he saavat tehdä jotakin siellä tilassa siihen syntyy aivan erilainen suhde. Hyvä esimerkki on se, kun ihmiset menevät ravintolaan. He menevät sinne omissa seurueissaan, mutta hyvin harvoin jutellaan viereisessä pöydässä ateriaansa syövälle seurueelle, että mikä on meininki. Ravintolapäivä on taas vastakohta. Se on hyvin osoittanut sen, että kun ihmiset menevät toisen kotiin, siellä syntyy lähes aina lähes poikkeuksetta keskustelua tuntemattomien ihmisten välille. Mielestäni tämä liittyy siihen, kuka tilan omistaa ja millä tavalla tilassa ollaan tasa-arvoisia.

3. Onko hylätyn tilan valtaaminen hyväksyttävää? Rauhanomaisinkin keinoin vallattu rakennus on otettu haltuun rikkomalla sääntöjä.

M: Tyhjän käyttämättömänä lojuvan tilan hyödyntäminen on mielestäni erittäin perusteltua ja hyväksyttävää. Se on kansalaisten oman vastuun kantamista. Jos tila on ilmeisen tyhjä ja autio, niin sanotusti ei kenenkään maata, niin sellaisen tilan hyödyntäminen on mielestäni jopa velvollisuus.

J: Mielestäni talojen valtaaminen on tarpeellinen osa yhteiskuntaa samalla tavalla, kuin graffitit ovat tarpeellinen osa yhteiskuntaa. Se on olennainen osa yhteiskunnallista keskustelua. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että se saattaa lisätä vastakkainasettelua. Vastakkainasettelua tarvitaan, mutta sillä ei välttämättä päästä helposti eteenpäin. Sen vuoksi valtaamisen sijaan haluaisin, että löydettäisiin uusia keinoja, joilla tällaisia tyhjillään olevia tiloja voidaan ottaa uudelleen käyttöön.

4. Onko suora kansalaistoiminta ainoa tapa uudistaa kaupunkitilaa?

M: Kaupungeista tai kylistä, missä ihmiset ovatkin, pitäisi aina löytyä riippumaton tila. Mielestäni ihmisten velvollisuus on pitää tällaisesta oikeudesta kiinni, eikä odottaa että se annetaan joltakin taholta. Sillä me olemme se kaupunki tai kylä. Me olemme valtio, ja vastuu on kollektiivinen.

J: Tarvitaan elin, joka diplomatian keinoin yrittää löytää ratkaisuja. Kaikkien osapuolten pitää ymmärtää, että maailma on tehty kompromisseista, mutta kompromissit voivat olla myös kaikkia tyydyttäviä. Tyhjän tilan käyttöönotto ei kuulosta kovinkaan miellyttävältä, jos siihen liittyvät talonvaltaajien kautta syntyneet negatiiviset mielikuvat.

5. Mitkä keinot ovat sallittuja?

M: En hyväksy väkivaltaa, enkä hyväksy toisen omaisuuden hajottamista tai rikkomista. Rajanveto on kuitenkin hankalaa. Vaikka sanon, että talojen valtaaminen on ookoo, on kuitenkin elementtejä, jotka eivät ole. Maalaisjärki ja inhimillisyyden periaatteet ja toisen omaisuuden kunnioittaminen on oltava mukana.

J: Mielestäni on tärkeää vähentää vastakkainasettelua, johon yleensä äärimmäiset keinot, kuten talonvaltaus johtavat. Toisaalta nämä äärimmäiset keinot nostavat usein näitä aiheita esille julkisessa keskustelussa, mikä on todella tärkeää. Media elää vastakkainasettelun maailmassa, joten se tarvitsee valitettavasti tällaisia impulsseja.

 

 

 

 

 

                   

Jon Thureson
Maria Mattila

Juttu on julkaistu tässä lehdessä

katse 2-2014

Päähenkilö Ville Pirinen

Katse 2/2014

5 kysymystä

Välissä 1200 kilometriä

Niillas Holmberg & Roope Mäenpää on duo, joka yhdistää Utsjoen ja Tampereen, pohjoisen ja etelän, klassisen musiikin ja joiun. Yhtyeen uuden...

Tulevaisuuden kuva

Kaisa Rautaheimo ja Jore Puusa ovat maailmaa nähneitä palkittuja kuvajournalisteja. Muuta yhteistä heistä on vaikea löytää. Millaisena nämä eri...

Christina Suominen

Eettistä ruokaa roskiksesta ja ravintolasta

Knuut Nissinen dyykkaa aina kun on mahdollista. Christina Suominen työskentelee ravintolassa. Heitä yhdistävät ekologisuus ja eettisyys, vaikka...

Vesa Leppälä 57, työskentelee kokkina ja yrittäjänä ravintola Café Pispalassa ja Mikko Salminen 33, ravintolapäällikkönä Mc Donald'sissa.

5 kysymystä yrittäjyydestä ravintola-alalla

Missä rooleissa luovuus,elämyksellisyys ja ravintotrendit ovat ravintola-alan yrittäjän arjessa? Ravintoloitsijat Vesa Leppälä ja Mikko Salminen...

Paavo Virta, Pekka Vahvanen

Kahden vaiheilla

Kysyimme Paavo Virralta, tablettijulkaisujen asiantuntijalta, ja Pekka Vahvaselta, teknologiaan nihkeästi suhtautuvalta journalistilta, neljä...