Kultaa kirveelle ja korvelle

Torstai, 20. Marraskuuta 2014 - 16:33
TEKSTI: Maija-Liisa Juntti
KUVAT:

”Minun ja mieheni Arton tarina alkoi vuonna 1987 Oulusta, Tappara-Kärpät-finaaleista. Sillä reissulla Tappara voitti Suomen mestaruuden ja kannattajat hukkasivat maalaamani kannatuslakanan jonnekin Oulun yöhön. Sitkeä huhu kertoo, että se naulattiin Arina-ravintolan tiskiin. Siihen aikaan mestaruusjuhlat eli sikabileet järjestettiin aina ystäväni Jukan 30 neliön yksiössä, johon juhlijoita osallistui enemmän kuin asunnossa oli neliöitä.

Alkuvuosina istuimme eri puolilla hallia. Sitten kannatimmekin jo samaa joukkuetta. Aloimme seurustella, joulukuussa teimme ensimmäisen yhteisen matkamme Moskovaan Izvestija-turnaukseen, vuoden vaihteessa muutimme yhteen ja seuraavana kesänä ostimme kodin ja kihlauduimme. Mieheni oli analyyttinen matematiikan opiskelija ja minä fanaattinen, en-niin-kovin-analyyttinen, ryhmähenkinen huligaani. Meillä oli kausikortit vuosina 1986–1992. Sitten Tapparalla alkoi hieman ankeat ajat.

Kausikorttien ostaminen jäi, mutta loppupelit katsoimme ehdottomasti paikan päällä. Molemmat poikamme, Riku ja Joni, pelasivat junioreina Tapparassa. 14-vuotias tyttäremme Vera puolestaan innostui todenteolla jääkiekosta ja Tapparasta vasta viime vuonna ja kuuluu nyt joukkueen kanna-tusryhmään. Kahtena viime vuonna olemme taas hankkineet kausikortit ja vieraspaikkakunnillakin olemme käyneet. Viime vuonna vierailimme Lahdessa, Raumalla ja Oulussa. Tänä vuonna olemme käyneet Lahdessa, Raumalla, Hämeenlinnassa ja Turussa.

Hienoin Tapparaan liittyvä muisto on vuoden 1988 mestaruusjuhlat Tampereella ravintola Rosendahlissa. Mukana olivat Tapparan pelaajat, valmentajat, huoltajat ja meidän faniporukka. Valmentaja Rauno Korpi oli meidän erityinen suosikkimme ja Rane-huudot kaikuivat hallissa niin kuin muutkin kannatushuudot. Eräässä kannatuslakanassa olikin slogan: KULTAA KIRVEELLE JA KORVELLE!
Juhlissa kättelimme ja halasimme kaikki pelaajat, saimme nimmareita ja tanssimme mieheni kanssa Live is life -kappaleen, jota pimputteli pianolla Tapparan pelaaja J-P Järvinen. Aika paljon Tappara antoi: mestaruusjuhlat kolmena vuonna peräkkäin 1986, 1987 ja 1988, joista viimeiset olivat parhaat.

Mitään järkevää syytä sille, miksi aikanaan aloin kannattaa Tapparaa, en keksi. Muistan vain, kuinka minua alkoi tympiä Ilveksen ylivalta. Eihän se pelillisesti 70-luvulla ollut ylivoimaista, mutta kannattajat saivat asian tuntumaan siltä. Halusin olla erilainen nuori, enkä takuulla halunnut kannattaa niin yleisesti “hyväksyttävää” seuraa.

Kapina se on pienikin kapina, minä olin minä, minä olin Tappara, minä halusin olla näkyvä ja näkyvästi erilainen.

Ja kun kerran oli sydämensä joukkueelle antanut, ei se siitä mihinkään koskaan muuttunut. Vuosien kuluessa sain seuraa pikkusiskoistani ja yhdessä kiersimme Suomea fanibusseilla, ostimme kausikorttipaikat C2-katsomosta ja samaan katsomoon, samalle penkkiriville, muodostui tiivis porukka.

Mentiin naimisiin, erottiin, saatiin lapsia – meidän elämämme muotoutui Tapparan ympärille. Ja edelleen, vaikkakin vain tämän oman perheen parissa, Tappara on todella iso osa elämää!”

Anne, 55

Anne, 55
Karoliina, 20
Pauli, 68
Merja, 50
Lauri, 23

Juttu on julkaistu tässä lehdessä

katse 2-2014

Päähenkilö Ville Pirinen

Katse 2/2014

Reportaasi

Elämyspalasten viikko

Tampere Film Festivalin kävijän katse on utuinen.

Kansan hylkäämän perinteen puolustajat

Tamperelaisen kansantanssiryhmä Sorokoskan jäsenille polska, jenkka ja sottiisi ovat osa identiteettiä. Ilo ja yhteishenki ovat pitäneet monet...

Reenikämpillä

Tamperelaisten musiikki-intoilijoiden treenikämpät täyttävät sekalaisia tarpeita.

Musiikin taju

Katse-lehti oli paikalla, kun Santtu-Matias Rouvali helmikuussa 2013 nousi ensimmäistä kertaa lavalle Tampere Filharmonian kanssa.

Vuoreksen markkinoinnissa korostuu luonnonläheisyys. Metsää ei uusien talojen tieltä kuitenkaan ole juuri säästetty.

Tarina kahdesta kaupungista

Taide piristää rakennusten seiniä ja pihoja Vuoreksen uudessa kaupunginosassa Tampereella. Läheisellä Anniston tilalla taide ei ole näyttely vaan...

Sebastian Schultz tehdasrakennuksen katolla.

Urbaanin historia

Kun autioitunut tehdasalue päästetään elämään omaa elämäänsä ilman ulkoista kontrollia, syntyy paikka, joka on kaikkien eikä kenenkään. Siellä...

Anna Muotka ja hänen poikaystävänsä Rovaniemen kaupunkiviljelijöiden palstalla keräämässä syksyn satoa.

Kaupunkiviljelijöiden palsta

Rovaniemen kaupunkiviljelijöiden palsta on keskellä kaupunkia. Anna Muotka on yksi viljelijöiden vapaaehtoisista jäsenistä.

Maisa Salonen ja Sofia Salmi liiketilansa edustajalla.

Laadukkaat nahkatuotteet valmistuvat käsin Kehräsaaressa

Kolmen naisen pyörittämä Kenkäpaja Pihka valmistaa laadukkaita nahkatuotteita käsityönä.

Pyörät kohti parkettia

Tanssisalissa on odottava tunnelma. Ilman täyttää hyväntuulinen rupattelu, kun viimeisetkin tulijat saapuvat paikalle. Itsestään selvää ei ole se...