Pää edellä

Keskiviikko, 4. Joulukuuta 2013 - 16:43
TEKSTI: Viena Kytöjoki, Tiina Suvanto
KUVAT:

Ovi rytisee karmeissaan, ennen kuin aukeaa. Pahvilaatikoiden ja rullalle käärittyjen maalausten keskellä villasukissaan seisova Luhtasaari toivottaa tervetulleeksi puutaloasuntoonsa, joka huokuu mennyttä aikaa.

Ninni Luhtasaari, 26, on paitsi muusikko, myös kuvataiteilija ja modisti. Takana on neljän vuoden opinnot Tampereen ammattikorkeakoulussa ja taskussa tuore kuvataiteilijan tutkinto. Juuri nyt meneillään on muutto yhteiseen asuntoon poikaystävän kanssa. Haastatelu tehdään pahvilaatikkojen keskellä.

Luhtasaari ei suunnitellut kuvataiteilijan uraa. Idea syntyi matkalla Ilosaarirockiin Anssi 8000:n ja Maria Stereon kyydissä. Taiteilijapariskunta kertoi tekevänsä kuvataidetta musiikin ohella, ja Luhtasaari mietti, miksei hänkin kokeilisi samaa. Olihan kuvataide ollut lähellä hänen sydäntään jo kauan. Teini-ikäisenä Luhtasaari ravasi Kiasmassa ”ihan fiiliksissä”. Etenkin pop-taide miellytti.

”Mun mieleen jäi sellanen kaappi, joka oli täynnä siivoustavaraa. Kaikki oli päällystetty pienillä, upeilla lasihelmillä. Mä rakastuin siihen kaappiin.”

Luhtasaari on omalaatuinen yhdistelmä haaveilijaa ja järkeilijää. Hän luottaa siihen, että elämä kantaa. 

Kukkahattutätien kaveri

Liika suunnitelmallisuus ei ole leimannut Ninnin valintoja aiemminkaan. Lukion jälkeen hän harkitsi hetken aikaa valtiotieteelliseen pyrkimistä, mutta päätyi kuitenkin varasuunnitelmaansa, modistin opintoihin, sillä tutkinto kuulosti kiinnostavalta. Opetuksen sisältö paljastui Luhtasaarelle vasta myöhemmin.

”Halusin jotain vaatetusalaan liittyvää. Ajattelin, että mun pitää oppia ompelemaan, siitä on hyötyä elämässä. Ekana päivänä menin kouluun, ja yllätyin suuresti, et häh – hattuja! Enkä edes oppinut ompelemaan kovin hyvin, koska siellä enemmän muotoiltiin. Mut se oli tosi hauskaa ja luovaa, ja sain sieltä kolmiulotteisia taitoja.”

Käyttöhatut ovat muovautuneet vähän vinoiksi. Luhtasaari myöntää, ettei ole kaikkein huolellisin hatuntekijä. Kuvataiteilijan ei onneksi tarvitse tehdä kestäviä kulutusesineitä. Kastelukannun muotoinen laukku ei kuitenkaan miellyttänyt poikaystävää:

”Tossa kun roudattiin tavaroita, niin Teemu katsoi säkkiin ja sanoi, et ’mitä täällä on, ainakin ihan hirveen näkönen laukku’. Ja se oli mun tekemä”, hän nauraa.

Hattujen jälkeen Luhtasaaren käsissä on muotoutunut muun muassa ammattikorkeakoulun lopputyönä tehty Värisuihkulähde. Näkyvyyttä on saanut myös yhdessä Jaana Ristolan ja Anni Kössin kanssa toteutettu Kukkahattutäti-projekti, jossa valokuvattiin ihmisiä kukkahattu päässä ja pyrittiin karistamaan sanan kielteinen kaiku.

Nojatuolissa lepää eräs Luhtasaaren luomus, olento, jolla on vaaleanpunaiset hiukset. Hän on Syyrian Himself, levykauppiaaksi eläköitynyt rokkitähti. Unknown Cargo -näyttelyyn syntyi hahmon lisäksi myös karaokevideo Syyrianin suurimmasta hitistä Avaruudessa synnyn uudestaan ja mikrofoni, johon näyttelyvieras sai laulaa biisin.

Pahvilaatikot ovat huvenneet ympäriltämme illan mittaan. Laukkua kritisoinut Teemu tulee noutamaan lisää tavaroita. Pehmeä matto, jolla istumme, jää vielä paikalleen. Samoin lihansyöjäkasvi.

Entä musiikki sitten, milloin se tuli?

Pakit musiikkilukiosta

Ninni Maria Luhtasaari on kotoisin Espoon Leppävaarasta, jossa ei tapahtunut mitään rokkiin liittyvää. Vantaalta sen sijaan löytyi rokkipoikia ja keikkapaikka Vernissa, jonne alaikäisetkin pääsivät. Ensituntuman itsenäiseen soittoon Luhtasaari sai yläasteen musiikintunnilla. Silloin hän löysi basson, soittimen, jonka matalat taajuudet vetosivat häneen jollain primitiivisellä tavalla. Syntyi ensimmäinen oma bändi, Valkosipuristin. Kitaristina oli Mirel Wagner, rummuissa Annu Lipasti. Soitettiin covereita: Nirvanaa, Hivesiä, Neil Youngia. Bassotunneillekin Luhtasaari meni, äidin patistamana. Ryhmäopiskelu ei miellyttänyt rokkitähteydestä haaveilevaa:

”Mua rupes heti turhauttaman se, et mä olin paljon parempi. Lopetin ne tunnit ja soittelin himassa rokkiriffejä.”

Rokkiriffeillä kolkuteltiin musiikkilukionkin ovia. Ne pysyivät suljettuina.

”Tein riffeistä potpurin ja lauloin tosi huonosti jonkun Heinillä härkien kaukalon. Ei ne päästäny mua sisään. Saatana.”

Takaisku ei koitunut tappioksi. Luhtasaari ujuttautui Vantaan musiikkipiireihin ja löysi anarkistisen yhteisön, jossa toimineista moni tekee musiikkia edelleen. 

Tällä hetkellä Luhtasaarta työllistää sooloprojekti Ninni Forever Band. Lisäksi hän soittaa ja laulaa Pintandwefall- ja Koiran näköinen nainen -yhtyeissä. Neljä levyä julkaissut Pintandwefall ei pidä kiirettä seuraavan kanssa. Bändi miettii, mihin musiikilliseen suuntaan albumillaan lähtisi.

Luhtasaari säveltää ja sanoittaa biisinsä itse.  Viimeaikaisia lyriikoitaan hän kuvailee ”positiivisen apokalyptisiksi”.

”En pidä biiseissä valittamisesta, koska sitä saa kuulla niin paljon muutenkin. Välillä omia tunteita on kuitenkin hyvä kanavoida kunnon angstimusaan.”

Tursottamisen halu

Valokuvaa.

Videota.

Veistoa.

Maalausta.

Ääntä.

Luhtasaari on tarttunut uusiin ilmaisutapoihin rohkeasti ja kokeillen. Kun huomio hajautuu moneen eri välineeseen, on hyväksyttävä se, että niitä kaikkia ei voi hallita yhtä hyvin. Luhtasaari kokee kuitenkin eri taiteenlajien tukevan toisiaan.

”Teen kaikkea niin hyvin kuin pystyn, oikeastaan välittämättä siitä, että en osaa täydellisesti. Välillä tietysti mietin, pitäiskö mun olla parempi. Sellaiset ajatukset pitäisi unohtaa, mut sitä on niin ahne.”

Ideoiden paljous ajaa Luhtasaarta eteenpäin. Hän myöntää yllykkeekseen myös tunteen siitä, että kokee tekevänsä asioita paremmin. Tai sen, että jokin asia puuttuu maailmasta, ja se täytyy tänne tehdä.

”Huomaa, että pystyy vaikuttamaan siihen, mitä ympärillä on: musiikillisesti, visuaalisesti tai jotain. Se on kuin sisustamista. Haluaa tursottaa omaa maailmaansa muiden näkyville. Joku tuommoinen ihme narsismi!”

Luhtasaari vakavoituu uudestaan pohdiskelemaan turhaa itsekriittisyyttä, joka rajoittaa monia. Hän tunnistaa täydellisyyteen pyrkimisen tarpeen, mutta ei anna sille valtaa.

”Jos tavoittelee jotain ihannetta, pitäisi ensin oppia pitämään itsestään. Vasta sitten voi ajatella muita. Siten voittaa enemmän kuin niin, että lähtee haljuntamaan miellyttääkseen mahdollisimman monia.”

Ninni kiittää elämänasenteestaan kasvatustaan. Isäänsä, ”vanhaa boheemia”, sekä äitiä, joka lähetti hänet 14-vuotiaana Provinssirockiin ja 18-vuotiaana yksin Roskildeen.

”Mä oon luonteeltani aika arka, mutta osaan väistää sen ja mennä suoraan päin vaaraa, oikeastaan kaikessa, mitä teen. En voi jäädä murehtimaan taloudellista epävarmuutta. Kaikki aina järjestyy.”

Juttu on julkaistu tässä lehdessä

Katse 2_2013 kansikuva

Tamperelainen kulttuurilehti

Katse 2/2013 tamperelainen kulttuurilehti. Katseen talvinumerossa ihmetellään mm. Ninni Luhtasaaren kykyä venyä taiteen lajista toiseen ja kysellään. Entä miltä tuntuu perustaa kenkätehdas Lielahteen. Selvitimme myös millaista kansantanssi on vuonna 2013, ja ketkä sitä oikein harrastavat.

Lue koko lehti Issuussa

Päähenkilö

Haukan katse

Teemu Markkula pakenee todellisuutta musiikkiin.

”Minä rakastan sinua” on huono lause

Keijut ja enkelit saavat väistyä kauhakuormaajien ja lampaanpapanoiden tieltä, kun Archie Ahola suoltaa ronskeja rakkausrunojaan.

Sirkustempuilla tasapainoon

Sirkustaiteilija Jenni Pylkkäselle sirkus ei ole vain teknistä täydellisyyttä.

Ääriviivaa säästelemätön Pirinen

Ville Pirinen elättää itsensä taiteella. Hänestä sarjakuva on nerokas väline tarinoiden kertomiseen.

Sanni Seppo ei halua arvioida kehittymistään taitelijana. Hänen mielestään sen voi jättää muille.

Valokuvataiteilija rakastaa ihmistä ja luontoa

Valokuvataiteilija Sanni Seppo rakastaa metsää ja vihreää. Kesällä Kangasalla nähdään taiteilijan palstaviljelyä käsittelevä näyttely.

Karoliina Korppoo haluaa olla vapaa-ajalla luova.

Kissanainen peliohjaimessa

Karoliina Korppoo, 31, on tamperelaisen Colossal Order -pelistudion suunnittelija, joka rakastaa pukeutumista ja viettää vapaa-aikansa kirjoittaen...

Reportaasin renessanssi

Touko Hujanen menee paikkoihin ja katsoo, mitä niistä löytyy. Sitten hän harhailee ja höseltää. Tästä kaikesta syntyy Uuden Maan Sanomat.