Reportaasin renessanssi

Perjantai, 7. Huhtikuuta 2017 - 14:02
TEKSTI: Petri Huhtinen
KUVAT:

Touko Hujanen on palkittu kuvajournalisti, joka on työskennellyt muun muassa Raymond-aikakauslehdelle ja New York Timesille. Lisäksi, ja ehkä ennen kaikkea, hän on Uuden Maan Sanomien päätoimittaja. Uuden Maan Sanomat on Hujasen ”sanomalehtikonserni”, jossa journalismi ja taide sekä harhailu ja hösellys yhdistyvät teokseksi, jonka puitteissa voi tapahtua mitä tahansa. Samalla Uuden Maan Sanomista on muodostunut Hujaselle metodi, jota hän kutsuu reportaasin renessanssiksi. Ajatus uudenlaisesta tekemisen tavasta lähti oman työn kritiikistä.

”Me eletään journalistisessa kaikukammiossa. Tehdään juttuja asioista, joista jo tehdään juttuja. On joku valmis ajatus tai konsepti ja käytetään niin sanottua todellista maailmaa vain vahvistimena sille asialle. Tässä me tavallaan menetetään se maailma”, Hujanen sanoo. Uuden Maan Sanomat ei kuitenkaan Hujasen mukaan ole konseptijournalismin kritiikkiä, vaan erilainen konsepti, jonka ytimessä on harhailu.

”Mitä mä kutsun reportaasiksi lähtee ajatuksesta, että se sana koostuu kahdesta osasta, ”re” ja ”porter” eli ”takaisin tuoda”. Tässä on huomattavaa, että paikka edeltää sitä tuomista. Eli ensin mennään jonnekin, katsotaan mitä siellä on ja tuodaan se takaisin. Etsitään aiheet ja merkitys sieltä kentältä.”

Harhailu avasi Hujaselle uuden, käyttämätöntä potentiaalia pullollaan olevan maailman, josta ammentaa juttuaiheita. Yhteen aikaan hän kiersi suomalaisilla toreilla katsomassa, mitä niillä on. Toreilta hän löysi huopatonttuja. ”Jokaisella suomalaisella torilla on 1000 huopatonttua ja kymmenen ihmistä, eli huopatonttujen tekijöitä täytyy olla satojatuhansia. Suurin osa suomalaisista tekee huopatonttuja joka päivä koko ajan. Me huovutetaan, se on se, mitä me tehdään! Tuollaiset aiheet hehkuu voimaa”, Hujanen kertoo. Hän alkoi perehtyä asiaan ja huomasi pian tekevänsä isoa juttua huovuttamisesta. Hänen mukaansa metodin ydin on mennä paikkoihin ja reagoida aidosti siihen, mitä siellä tapahtuu.

Uuden Maan Sanomat ei ole kuitenkaan pelkkä tekemisen tapa. Se ei ole myöskään pelkkä sanomalehti. Se on paikallistoimittajuuden ylistys, eräänlainen performanssi, jossa sanomalehtielämä itsessään muuttuu taideteokseksi. Hujanen sanoo ihailevansa paikallislehtien maailmaa. ”Se on tunkkaisten toimistojen ja Batistini-pukujen maailma. Siinä on ihan mieletöntä romantiikkaa.”

Vuonna 2015 Hujanen pyöritti kuukauden ajan paikallistoimitusta Karjaalla. Hän työskenteli Galleri Zebrasta käsin ja nukkui gallerian lattialla. Hänen ei kuitenkaan tarvinnut työskennellä yksin, sillä ihmiset imeytyivät mukaan performanssiin ja tulivat tarjoamaan itseään joko juttuaiheeksi tai työntekijäksi. Hujasen mukaan ihmiset ovat pohjimmiltaan höseltäjiä ja innostuvat, kun kukaan ei tunnu tietävän mistä on kyse.

”Yksi mies halusi vaihtaa alaa valokuvaukseen ja kuvasi kolmen päivän ajan kaikki juttuni, itse en kuvannut mitään. Myöhemmin hän sai töitä lehtialalta, koska oli ollut Uuden Maan Sanomien kuvaajana. Mun taideteos menee niin pitkälle, että joku saa töitä. Tuo on se teos!”, Hujanen sanoo.

Toukokuussa Uuden Maan Sanomien toimitus saapuu Tampereelle. Hujanen aikoo dokumentoida Hämeenkatua kuukauden ajan Valokuvakeskus Nykyajasta käsin. Hän on kuvannut Raymond-lehdelle reportaaseja esimerkiksi Las Vegasin The Strip -pääkadusta sekä ”unohdetusta pääkadusta”, Fremont Streetistä. Hänen mukaansa Tampereella kaikki aina sisällissodan tapahtumista Kukkaisviikkojen salsakarnevaaliin tapahtuu Hämeenkadulla. ”Se on hemmetin hyvä symbolinen paikka. Pääsen kertomaan jotain 100-vuotiaasta Suomesta ja 238-vuotiaasta Tampereesta.”

Tampereella ei Hujasen mukaan ole samanlaista kahtiajakoa kuin Las Vegasissa ja Helsingissä. Mannerheimintie ja Helsinginkatu, sekä Fremont Street ja The Strip ovat täysin eri maailmoja. ”Hämeenkadulla on kaikki kehitys, mutta myös taantumus. Kaikki tapahtuu samassa paikassa ja ollaan avoimena sen kanssa, se on Tampereen vahvuus”, Hujanen sanoo.

Hämeenkatua Hujanen aikoo dokumentoida tutulla metodillaan. Tai sitten ei. ”Koko mun konsernin idea on, että tehdään suunnitelmia, mutta ne pitää voida hylätä koska tahansa”, Hujanen nauraa.

Päähenkilö

Haukan katse

Teemu Markkula pakenee todellisuutta musiikkiin.

”Minä rakastan sinua” on huono lause

Keijut ja enkelit saavat väistyä kauhakuormaajien ja lampaanpapanoiden tieltä, kun Archie Ahola suoltaa ronskeja rakkausrunojaan.

Pää edellä

Taiteilija Ninni Luhtasaari tekee mitä haluaa. Luomisen vimma ei jätä sijaa epäröinnille. Hävetä ehtii jälkeenpäin.

Sirkustempuilla tasapainoon

Sirkustaiteilija Jenni Pylkkäselle sirkus ei ole vain teknistä täydellisyyttä.

Ääriviivaa säästelemätön Pirinen

Ville Pirinen elättää itsensä taiteella. Hänestä sarjakuva on nerokas väline tarinoiden kertomiseen.

Sanni Seppo ei halua arvioida kehittymistään taitelijana. Hänen mielestään sen voi jättää muille.

Valokuvataiteilija rakastaa ihmistä ja luontoa

Valokuvataiteilija Sanni Seppo rakastaa metsää ja vihreää. Kesällä Kangasalla nähdään taiteilijan palstaviljelyä käsittelevä näyttely.

Karoliina Korppoo haluaa olla vapaa-ajalla luova.

Kissanainen peliohjaimessa

Karoliina Korppoo, 31, on tamperelaisen Colossal Order -pelistudion suunnittelija, joka rakastaa pukeutumista ja viettää vapaa-aikansa kirjoittaen...