Sirkustempuilla tasapainoon

Keskiviikko, 16. Huhtikuuta 2014 - 18:58
TEKSTI: Teppo Moilanen, Juha Valkeajoki
KUVAT:

Talvi on ollut armelias vanhan pienteollisuustalon sisäpihalle. Siellä on lämmintä ja rauhallista. Tyyntä. Tuuli ei pyörteile, mutta yritteliäisyyden linnoitusta kiertävän nelikaistaisen autotien humina peittää aikaisen kevään äänet. Lastauslaituri johtaa hämärään käytävään. Kengät on jätetty ovensuuhun. Sali on valkoinen. Lattialla on tummansininen tatami. Jykevät koivuraamiset peilit nojaavat tiiliseinään, joka on joskus kannatellut yritystoiminnan kiirettä ja materiaalisia pyrkimyksiä. Rytmikäs musiikki ja silmää nopeammat hulavanteet hämmentävät minua. Istun salin nurkassa miellyttävässä nojatuolissa ja ihailen sirkustaiteilija Jenni Pylkkäsen taiturointia.

Opetusputkesta tyhjän päälle

Vuonna 2010 Jenni Pylkkänen irtisanoutui tamperelaisesta Sorin sirkuksesta ja päätti kokeilla omia siipiään taiteilijana. Hän oli työskennellyt päätoimisena sirkusopettajana viisi vuotta. Nyt hän jatkaa opettamista, mutta uudella tavalla esiintymisen ohella.

Ylöjärvellä syntyneen Pylkkäsen tie vei yksivuotiaana Helsinkiin. Sirkusharrastus alkoi yhdeksänvuotiaana Linnanmäen sirkuskoulussa. Vierähti kymmenisen vuotta, ja taas vaihtui kaupunki. Vuonna 2002 Pylkkänen aloitti sirkustaiteen opiskelun Turun taideakatemiassa. Viimeisenä opiskelukeväänä hänelle tarjoutui sirkusopettajan työ Sorin sirkukselta. Sorin sirkusta oli alalla aina ylistetty, joten se kortti oli katsottava.

Pylkkäsellä oli viikossa valtava määrä oppilaita ja tunteja, taiteen perusopetusta. Tällä kuitenkin oli oma varjopuolensa, sillä omiin projekteihin ei tuntunut riittävän aikaa. Hän uupui opettamiseen. Ei ollut enää annettavaa, eikä järkeä jatkaa.

”Hyppäsin siihen opettajaputkeen. Opetuksen lisäksi ei ollut enää energiaa tehdä muuta, treenata tai myydä esityksiä”, sanoo Pylkkänen.

Pylkkänen kertoo löytäneensä opettamiseen uuden merkityksen: kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin. Nyt siitä taas innostuu. Työ on kuin harrastamista.
”Hyvinvointi liittyy vahvasti omaan matkaani”, Pylkkänen sanoo ja jatkaa: ”Kun ihminen voi itse hyvin, niin hän on ympäristöllekin hyväksi.”

Oikeutena taide-elämys

Tällä hetkellä Pylkkänen painottaa opetustyössään soveltavaa sirkusta. Sirkus on tarkoitettu kaikille, myös liikuntarajoitteisille ja mielenterveyspotilaille. Sosiaalisen ja soveltavan sirkuksen terminologia ei ole Suomessa vielä täysin vakiintunut.

Viime syksynä Pylkkänen ohjasi syömishäiriöisille suunnattua työpajaa. Soveltava taide voi tarjota osallistujille nopeita onnistumisen kokemuksia. Esimerkiksi jongleeraus on Pylkkäsen mukaan mainiota meditaatiota.

”Jongleeraus on hemmetin koukuttavaa.”

Kun ihminen keskittyy tarkkuutta vaativaan tekemiseen, päässä vellovat pakkoajatukset hellittävät. Itsesyytökset rumuudesta tai lihavuudesta eivät vaivaa. Pylkkäsen mukaan tämä voi olla helpottavaa syömisen kanssa oireileville.

Pylkkäsen vahvuudet esiintyjänä ovat vanteissa, mentalismissa ja taikuudessa. Sen lisäksi Pylkkänen pystyy opettamaan perusteet kaikista sirkuksen peruslajeista. Jos perinteinen sirkus painottaa tekniikkaa, on Pylkkäsen mukaan soveltavan sirkuksen paino kokemuksissa.

”Tärkeintä ei ole niinkään se, lentävätkö kolme tai neljä palloa nätisti, vaan onnistuminen ja itsetunnon kasvattaminen.”

Pylkkäsen mukaan soveltava sirkustaide antaa eväät omien rajojensa rikkomiseen ja auttaa vahvuuksien löytämisessä.

Klovneria on yksi sirkuksen perinteisistä osa-alueista. Pelleily soveltuu esimerkiksi työpaikan virkistyspäivään.

”Klovnerian kautta ihminen voi kokeilla erilaisia rooleja: mitä jos hiljainen sihteeri voikin olla ihan joku muu? Mitä jos voi olla ilman mitään titteliä, vain ihminen”, Pylkkänen pohtii.

Kuka oli Sirkus-Jenni?

”Tunsin aiemmin olevani vain Sirkus-Jenni, mutta halusin hypätä tyhjän päälle ja kokeilla, mihin innostukseni johtaa. Tahdoin kokeilla, josko intohimoni onkin tehdä jotain ihan
muuta.”

Pylkkäsen tie vei silti takaisin sirkuksen pariin. Löydettyään uuden kulman opetustyöhön Pylkkänen alkoi nauttia opettamisesta uudella tavalla. Sirkuksesta tuli soveltamisen kautta väline kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Kutsumus ja intohimo yhdistetään usein esiintyvään taiteilijuuteen.

Peilin edessä harjoitteleminen ei ole samaa kuin yleisön edessä esiintyminen. Jännittäminen ja epäonnistuminen on hyväksyttävä. Pylkkäsen mukaan epävarmuus nujertuu hyvällä valmistautumisella.

Kalenteri täyttyy

Pikkujoulusesonki on jo pitkälle myyty ja Pylkkänen laatii esityksiinsä uutta materiaalia. Hän saa vaikutteita monesta paikasta. Kun hulavanne-esityksessä on parhaimmillaan neljä vannetta, vannetanssissa on käytössä yksi.

”Vannetanssin liikkeissä on enemmän leikkiä ja kikkailua vanteen kanssa.”

Vannetanssilla on Tampereella aktiivinen yhteisö. Taikuutta hän kävi harjoittelemassa muun muassa Taikapäivillä Kouvolassa. Myös laulu on tärkeä osa ilmaisua, ja siksi Pylkkänen ottaakin laulutunteja. Karaoke on hyvä paikka mittauttaa kehittymistä.

Vaikka Pylkkänen on viettänyt pitkiä aikoja Turussa ja Helsingissä, nostaa hän nykyään ehdottomaksi ykköseksi Tampereen. Pylkkäsen unelmana onkin perustaa Tampereen keskustaan joskus hyvinvointikeskus.

”Turku oli hieno kaupunki, mutta kouluaikana halusin vain valmistua nopeasti ja päästä töihin. Helsingissä on eniten töitä, mutta myös tekijöitä. Tampere on sopivan kokoinen. Tämä on kulttuurikaupunki.”

 

Jenni Pylkkänen

  • Syntyi 1983 Ylöjärvellä.
  • Aloitti sirkusharrastuksen yhdeksänvuotiaana Linnanmäen sirkuskoulussa.
  • Valmistui sirkusalan ammattilaiseksi Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian sirkustaiteen linjalta vuonna 2006.
  • Tunnetaan Pikku Kakkosen Sirkustelua-sarjasta.
  • Työskentelee soveltavan sirkuksen tuntiopettajana Lifecircus Oy:ssä ja freelanceartistina.

Päähenkilö

Haukan katse

Teemu Markkula pakenee todellisuutta musiikkiin.

”Minä rakastan sinua” on huono lause

Keijut ja enkelit saavat väistyä kauhakuormaajien ja lampaanpapanoiden tieltä, kun Archie Ahola suoltaa ronskeja rakkausrunojaan.

Pää edellä

Taiteilija Ninni Luhtasaari tekee mitä haluaa. Luomisen vimma ei jätä sijaa epäröinnille. Hävetä ehtii jälkeenpäin.

Ääriviivaa säästelemätön Pirinen

Ville Pirinen elättää itsensä taiteella. Hänestä sarjakuva on nerokas väline tarinoiden kertomiseen.

Sanni Seppo ei halua arvioida kehittymistään taitelijana. Hänen mielestään sen voi jättää muille.

Valokuvataiteilija rakastaa ihmistä ja luontoa

Valokuvataiteilija Sanni Seppo rakastaa metsää ja vihreää. Kesällä Kangasalla nähdään taiteilijan palstaviljelyä käsittelevä näyttely.

Karoliina Korppoo haluaa olla vapaa-ajalla luova.

Kissanainen peliohjaimessa

Karoliina Korppoo, 31, on tamperelaisen Colossal Order -pelistudion suunnittelija, joka rakastaa pukeutumista ja viettää vapaa-aikansa kirjoittaen...

Reportaasin renessanssi

Touko Hujanen menee paikkoihin ja katsoo, mitä niistä löytyy. Sitten hän harhailee ja höseltää. Tästä kaikesta syntyy Uuden Maan Sanomat.