Välissä 1200 kilometriä

Keskiviikko, 13. Maaliskuuta 2013 - 12:00
TEKSTI: Elias Lahtinen
KUVAT:

Miksi haluat tehdä musiikkia?

N: Musiikin tekemiseen ei ole mitään rationaalista syytä, vaan kyse on intuitiivisesta tarpeesta. Sen jälkeen tulevat muut syyt, kuten saamelaiskulttuurin elvyttäminen ja vähemmistön puolustaminen musiikin avulla. Täytyy myöntää, että vuosien mittaan olen alkanut kokea kulttuurimme puolesta taistelemisen myös velvollisuudekseni.

R: Musiikin tehtävä on luoda nautittavia aistikokemuksia korvalle. Kaikki muut ärsykkeet, joita korva joutuu sietämään, ovat enemmän tai vähemmän vastenmielisiä. Musiikkia tehdessä minusta tuntuu, että pidän asiat järjestyksessä: ikään kuin pysäyttäisin kaoottisen musiikkiavaruuden ja ottaisin siitä kuvan, jossa yksityiskohdat näkyvät kirkkaana ja kokonaisuus on selkeä. Koen harvoin luovani mitään uutta, vaan teen löytöretkiä musiikin maailmassa.

Mistä saat inspiraatiota?

N: Suurin inspiraationlähteeni on Saamenmaan luonto. Sen jälkeen tulevat kulttuurilliset ristiriitaisuudet, historian tapahtumat ja seikkailu. Yksin oleminen on minulle sekä edellytys luovuuteen että myös luovuuden kohde.

R: Asuin aikaisemmin Tampereen Nekalassa bussivarikkoa vastapäätä. Hallissa oli isot ikkunat, joista näkyi, kun busseja nosteltiin nostureilla ylös alas. Tykästyin siihen, kun isoja asioita liikuteltiin silmieni edessä, mutta siitä ei kuulunut minulle mitään ääntä. Silloin jokin musiikillinen mielikuvitus minussa heräsi. Samoin käy nykyään, jos esimerkiksi juna lipuu ohi, ja näen sen ikkunasta, mutta en kuule sitä. Silloin se juna voi pitää millaista ääntä tahansa.

Pitääkö musiikissa olla sanoma?

N: Ei tarvitse, mutta nykymusiikissa tuntuu aivan liian harvoin olevan sanomaa. Musiikkia on kuitenkin niin moneen eri tarkoitukseen, etten lähde sanomaan, millaista sen pitää tai ei pidä olla. Esimerkiksi joiulla on muukin tarkoitus kuin kuvata luontoa tai ihmisiä. Se voi toimia erilaisissa tilanteissa ikään kuin sosiaalisena käyntikorttina.

R: Musiikissa on jo itsessään aina sanoma. Aina sitä ei voi muuntaa sanoiksi. Itse ajattelen herkästi, että musiikillisen sanoman tulee riittää. Olen kuitenkin varmasti väärässä, koska musiikkia ei tehdä ainakaan minunlaisiani ihmisiä varten.

Mitä ihailet Roopessa/Niillaksessa?

N: No, ottaen huomioon, että Roopesta tulee yksi Suomen kaikkien aikojen suurimpia säveltäjiä, niin onhan hän ihan hyvä.

R: Niillaksessa on sellaista kokovartalotaiteilijuutta, jota ei tunnu löytyvän enää mistään. Hän on aito mies, vaikka hänellä olisi kaikki edellytykset olla kovan imagontyöstämisen tulos. Niillaksessa on henkistä suuruutta, jota joudun kompensoimaan kiusoittelemalla hänen fyysistä pienuuttaan.

Mitä Tampere sinulle on?

N: Tampere on minun kaupunkini Suomessa. Sen merkitys elämässäni kasvaa koko ajan, kun yhteisprojektit Roopen ja muiden Tampereen yhteiskoulun lukiossa tutuksi tulleiden kanssataiteilijoiden kanssa etenevät.

R: Tampere on minulle erittäin rakas kotikaupunki. En ole käytännössä asunut missään muualla, ja sen kyllä huomaa. Pelkkä ajatuskin Tampereelta pois lähtemisestä ahdistaa. Tämä on minulle juuri sopivan kokoinen paikka.

 

5 kysymystä

Tulevaisuuden kuva

Kaisa Rautaheimo ja Jore Puusa ovat maailmaa nähneitä palkittuja kuvajournalisteja. Muuta yhteistä heistä on vaikea löytää. Millaisena nämä eri...

Christina Suominen

Eettistä ruokaa roskiksesta ja ravintolasta

Knuut Nissinen dyykkaa aina kun on mahdollista. Christina Suominen työskentelee ravintolassa. Heitä yhdistävät ekologisuus ja eettisyys, vaikka...

Vesa Leppälä 57, työskentelee kokkina ja yrittäjänä ravintola Café Pispalassa ja Mikko Salminen 33, ravintolapäällikkönä Mc Donald'sissa.

5 kysymystä yrittäjyydestä ravintola-alalla

Missä rooleissa luovuus,elämyksellisyys ja ravintotrendit ovat ravintola-alan yrittäjän arjessa? Ravintoloitsijat Vesa Leppälä ja Mikko Salminen...

Paavo Virta, Pekka Vahvanen

Kahden vaiheilla

Kysyimme Paavo Virralta, tablettijulkaisujen asiantuntijalta, ja Pekka Vahvaselta, teknologiaan nihkeästi suhtautuvalta journalistilta, neljä...